4. syyskuuta 2011
... ja myöskin uusi blogi
Siirryin tänne. Kopioin kaikki vanhat jutut tästä blogista ja jatkan uudella innolla (toivottavasti) toisaalla. Tervetuloa edelleen lukijaksi myös sinne.
Uusi koti
Jälleen kerran muutettiin. Tällä kertaa Lausteelle kolmioon, eli Juhokin sai oman työhuoneensa. Tällaisista asetelmista lähdetään, pikku hiljaa laitellaan ja sisustellaan lisää.
 |
| Eteisemme on pinkki |
 |
 |
| Makuuhuoneessa on tila ihmisille ja kissoille |
 |
| Keittiömme on iloisen värinen (ja tilava) |
 |
| Olohuoneessamme on nykyään seurustelutilaa |
 |
| Ja uusia asukkaita akvaariossa |
20. tammikuuta 2011
Uudet hiukset
Päädyin kokeilemaan noiden hiusten kanssa vähän uudenlaista tyyliä - hieman ehkä opiskelukavereiden vinkkauksestakin. Tykkään tästä todella ja niin piti kampaajakin, joka julisti, että voisi haluta itselleen samanlaiset. Ja suostuinpa samalla siihenkin, että muutoskuviani saa käyttää portfoliossa. (Olin siis TYAlla jälleen kerran ja koskaan en muista saaneeni yhtä onnistunutta leikkausta kuin tänään, vaikka aiemminkaan en ole huonoja leikkauksia saanut.)
 |
| Edestä |
 |
| Sivulta |
 |
| Takaa |
9. tammikuuta 2011
Kirjablogi
Hei kaikille lukijoille.
Päätin, että pidän tämän nykyisen blogin tällaisena sekalaisten asioiden blogina. Uusi, kirjoihin ja kirja-arvosteluihin keskittyvä blogi, löytyy nykyään osoitteesta http://riinalukee.blogspot.com/ . Eli sinne sitten vain ihmettelemään kirjajuttujani ja tänne muita juttujani.
Päätin, että pidän tämän nykyisen blogin tällaisena sekalaisten asioiden blogina. Uusi, kirjoihin ja kirja-arvosteluihin keskittyvä blogi, löytyy nykyään osoitteesta http://riinalukee.blogspot.com/ . Eli sinne sitten vain ihmettelemään kirjajuttujani ja tänne muita juttujani.
1. tammikuuta 2011
Muistoja vuodesta 2010
Vuosi 2010 on nyt jätetty taakse. Toivottavasti vuodesta 2011 tulee vähintäänkin yhtä monimuotoinen kuin edellisestä ja toivottavasti onnistun pitämään lupaukseni. Nyt on kuitenkin vielä kerran aika palata vuoteen 2010 ja tehdä katsaus siitä, mitä kyseisestä vuodesta jäikään mieleen.
-Kihlautuminen maaliskuussa
-Messumatka Baltiaan huhtikuussa - uusien maiden listalle nousivat Latvia ja Liettua
-Green Dayn supermahtava keikka kesäkuussa - en edellenkään osaa kirjoittaa siitä mitään kunnollista keikkaraporttia
-Runsasluminen ja pakkasilla höystetty talvi sekä pitkä, lämmin ja sateeton kesä
-Elämänsuunnan löytyminen kun palasin opiskelemaan sinne, mistä vuonna 2006 lähdinkin
Loppupeleissä siis aika hiljainen vuosi ollut, mutta kuitenkin antanut niin paljon.
Uutta vuotta otettiin vastaan Juhon kanssa ihan kotosalla. Mässättiin kunnolla, käytiin keskiyöllä ihastelemassa hetken verran raketteja ja pidettiin jo perinteeksi muodostunut leffamaratonimme. Tämänkertainen maraton koostui neljästä elokuvasta:
The Boondock Saints
The Swamp Thing
Se7en
Helsinki Napoli All Night Long
Boondock Saints oli oikein hyvä valinta avausleffaksi, vaikkakin omaan makuun se eteni joissakin kohdin vähän turhan nopeasti. Swamp Thing taas oli vaihtoehtoisesti täyttä kuraa, melkein harmittaa että sen parissa tuli vietettyä reilu puolitoista tuntia. Se7en oli jopa parempi kuin aiemmalla katselukerralla, siinä on trilleri, joka kannattaa oikeasti katsoa. Ja sitten loppuun kotimaista - alku rullasi hyvin eikä lopussakaan nyt niin valittamista ole, tosin lopussa henkilövalikoima oli niin suuri, että väksinkin niissä meni vähän sekaisin. Sellainen uusi vuosi meillä, millainen teillä?
-Kihlautuminen maaliskuussa
-Messumatka Baltiaan huhtikuussa - uusien maiden listalle nousivat Latvia ja Liettua
-Green Dayn supermahtava keikka kesäkuussa - en edellenkään osaa kirjoittaa siitä mitään kunnollista keikkaraporttia
-Runsasluminen ja pakkasilla höystetty talvi sekä pitkä, lämmin ja sateeton kesä
-Elämänsuunnan löytyminen kun palasin opiskelemaan sinne, mistä vuonna 2006 lähdinkin
Loppupeleissä siis aika hiljainen vuosi ollut, mutta kuitenkin antanut niin paljon.
Uutta vuotta otettiin vastaan Juhon kanssa ihan kotosalla. Mässättiin kunnolla, käytiin keskiyöllä ihastelemassa hetken verran raketteja ja pidettiin jo perinteeksi muodostunut leffamaratonimme. Tämänkertainen maraton koostui neljästä elokuvasta:
The Boondock Saints
The Swamp Thing
Se7en
Helsinki Napoli All Night Long
Boondock Saints oli oikein hyvä valinta avausleffaksi, vaikkakin omaan makuun se eteni joissakin kohdin vähän turhan nopeasti. Swamp Thing taas oli vaihtoehtoisesti täyttä kuraa, melkein harmittaa että sen parissa tuli vietettyä reilu puolitoista tuntia. Se7en oli jopa parempi kuin aiemmalla katselukerralla, siinä on trilleri, joka kannattaa oikeasti katsoa. Ja sitten loppuun kotimaista - alku rullasi hyvin eikä lopussakaan nyt niin valittamista ole, tosin lopussa henkilövalikoima oli niin suuri, että väksinkin niissä meni vähän sekaisin. Sellainen uusi vuosi meillä, millainen teillä?
29. joulukuuta 2010
Lupauksia vuodelle 2011
Olen oikeasti todella huono tekemään (tai oikeammin pitämään, mutta ei takerruta yksityiskohtiin), uuden vuoden lupauksia. Kokeilen kuitenkin jälleen tänä vuonna ja tällä kertaa pyrin pysymään oikeasti kohtuudessa.
- Luen vuoden aikana 100 kirjaa. Tässä minua auttavat lukemattomia kirjoja-haaste sekä 100+100 kirjaa, josta pyrin mahdollisuuksien mukaan valitsemaan lisää. Unohtamatta toki muuta kiinnostavaa kirjallisuutta, joka eteeni tupsahtaa.
- Vähennän herkkujen syömistä. (Kuten joka vuosi ja taidan epäonnistua jälleen.)
- Siivoan useammin. (Kerran viikossa ylläpitosiivous, kerran kuussa tarkemmin, vähintään.)
- Näen enemmän ystäviäni. (Helppo suoritus sikäli, että tänä vuonna näin kaikkia ehkä yhteensä 10 kertaa.)
- Hankin harrastuksen.
- Vietän enemmän aikaa Juhon ja kirjojen kuin tietokoneeni kanssa.
- Olen muutenkin hyvä kihlattu tuolle miehelle.
Päivitellään vuoden päästä edistymistä. (Tai heti kun repsahdan ensimmäisestä lupauksesta.)
Valkeasta joulusta talven ihmemaahan
Nyt on pikku hiljaa taas aika palata arkeen. Joulua tuli vietettyä Juhon sukulaisten luona, ruokaa tuli syötyä jälleen kerran liikaa ja pukkikin muisti minua, vallan ruhtinaallisesti vieläpä. Ja koska minusta osa joulun viehätystä ovat ihmisten saamat joululahjat, listaan minäkin nyt omani.
Yhteislahjat
Ja omaksi iloksi
Ja Juho sai vielä kolme elokuvaa, joten nekin tulevat vielä kartuttamaan dvd-kokoelmaamme, sinne siis kurkkimaan päivityksiä.
Yhteislahjat
- rahaa
- juustokupu/cd-teline (tupperwaresta on moneksi)
- Pusher-trilogia box (DVD)
- Kiroileva siili-seinäkalenteri
Ja omaksi iloksi
- kolme paria sukkia, kahdet retrosävytteiset pitkikset, Minni Hiiri-paituli, punaiset olohousut
- Leo Tolstoin Anna Karenina ja J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa
- juustohöylä, säästöpossu (jossa teksti 'syötä minua'), Viivi ja Wagner-seinäkalenteri, tietokoneen kaiuttimet (voin siis taas kuunnella spotifyta, jee!)
- Bruno Banani-hajustesetti (suihkugeeli ja hajuvesi, ihania)
- se perinteinen suklaarasia ja perinnelahja ystävältä (ja pipapipossun, se oli maukas!)
Ja Juho sai vielä kolme elokuvaa, joten nekin tulevat vielä kartuttamaan dvd-kokoelmaamme, sinne siis kurkkimaan päivityksiä.
19. joulukuuta 2010
Rakas joulupukki
Koska olen ollut tänä vuonna kiltti tyttö, uskallan toivoa seuraavia juttuja:
- kirjoja (Waltari, Christie, Tolstoi, Dostojevski, Irving, Sieppari ruispellossa (Salinger), Vuonna 1984 (Orwell), Steinbeck, Coelho)
- sukkia, niitä ei koskaan ole liikaa
- keittiötarvikkeita (ainakin juustohöylä, viinipullonavaaja ja kuorimaveitsi sekä iso kattila ja wokkipannu)
- olohousut, koska niissä on mukava olla ja ne ovat tulevissa töissä tarpeen
- liinavaatteita
- pyyhkeitä
- joku hyväntuoksuinen shampoo/suihkusaippua
- seinäkalenteri vuodelle 2011
- (tietokoneen kaiuttimet)
- (rannekello)
25. marraskuuta 2010
Postcrossing
Muistan törmänneeni termiin postcrossing joskus keväällä 2006 ja hurahtaneeni hommaan heti.
Eli, kun olet kirjautunut palveluun ja haluat lähettää jollekin postikortin saat sattumanvaraisen osoitteen jostakin päin maapalloa; se voi olla Ruotsista, Indonesiasta tai vaikkapa Etelä-Afrikasta. Ja siinähän tämän harrastuksen kauneus juuri piileekin, koskaan ei tiedä mihin maahan saat seuraavaksi kortin laittaa etkä tiedä kuka sinulle kortin lähettää.
Omalta osaltani postcrossing jäi vähän kuin unholaan vuoden 2009 alussa, kerättyäni ison kasan postikortteja eksoottisistakin maista. Joskus vielä ostan kehyksiä, joihin nuo kaikki kortit laitan kollaasinomaisesti. Joka tapauksessa, eilen taas innostus heräsi ja päätin aloittaa puhtaalta pöydältä luomalla kokonaan uuden profiilin: http://www.postcrossing.com/user/rmsalonen
Tänään pääsen lähettelemään kortteja USAan opettajalle, joka käy kaikki saamansa kortit läpi lasten kanssa, Saksaan ja Hollantiin. Tästä se sitten alkaa, toinen kerta postcrossaajana. Toivottavasti taas saa lähetellä kortteja myös muualle kuin Saksaan ja USAan, jotka ovat Suomen lisäksi varmasti aktiivisimmat maat.
Harrastaako kukaan muu tätä? (Ja niille, joille tämä ei ole lainkaan tuttua, käykää sivulla www.postcrossing.com ja jääkää koukkuun.)
Postcrossing on kansainvälinen korttirinki, jonka perusideana on lähettää ja vastaanottaa postikortteja.
Eli, kun olet kirjautunut palveluun ja haluat lähettää jollekin postikortin saat sattumanvaraisen osoitteen jostakin päin maapalloa; se voi olla Ruotsista, Indonesiasta tai vaikkapa Etelä-Afrikasta. Ja siinähän tämän harrastuksen kauneus juuri piileekin, koskaan ei tiedä mihin maahan saat seuraavaksi kortin laittaa etkä tiedä kuka sinulle kortin lähettää.
Omalta osaltani postcrossing jäi vähän kuin unholaan vuoden 2009 alussa, kerättyäni ison kasan postikortteja eksoottisistakin maista. Joskus vielä ostan kehyksiä, joihin nuo kaikki kortit laitan kollaasinomaisesti. Joka tapauksessa, eilen taas innostus heräsi ja päätin aloittaa puhtaalta pöydältä luomalla kokonaan uuden profiilin: http://www.postcrossing.com/user/rmsalonen
Tänään pääsen lähettelemään kortteja USAan opettajalle, joka käy kaikki saamansa kortit läpi lasten kanssa, Saksaan ja Hollantiin. Tästä se sitten alkaa, toinen kerta postcrossaajana. Toivottavasti taas saa lähetellä kortteja myös muualle kuin Saksaan ja USAan, jotka ovat Suomen lisäksi varmasti aktiivisimmat maat.
Harrastaako kukaan muu tätä? (Ja niille, joille tämä ei ole lainkaan tuttua, käykää sivulla www.postcrossing.com ja jääkää koukkuun.)
22. marraskuuta 2010
Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 1
Huom! Seuraava postaus sisältää juonipaljastuksia elokuvasta Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 1. Jos et siis ole vielä nähnyt elokuvaa/lukenut kirjaa ja haluat pysyä spoilaamattomana, lopeta lukeminen tähän.
Käytiin Juhon kanssa katsastamassa tämä ensi-illassa, luonnollisesti. Minä, joka olen suuri Potter-fani pelkäsin etukäteen, että elokuva on täysin pilattu ja kirjasarjan huipennus tuhottu. Mutta toisin kävi. Elokuva oli kerrankin uskollinen kirjalle.
Tokihan siitä oli taas jätetty pari kohtaa pois (kuten Remuksen saapuminen Kalmahanaukiolle, Billiä ja Fleuria ei juurikaan selitelty ja kotitonttukohtauksenkin olisi voinut tehdä hieman eri lailla, puhumattakaan siitä kaikesta Harry/Hermionesta, jota tuohon oli mukaan tungettu), mutta kokonaisuudessaan tämä oli ehjin ja kirjaystävällisin elokuvatuotos. Osasyynä tosin taitaa olla J.K. Rowling, joka oli kreditoitu lopputeksteissä yhtenä tuottajista. Onhan elokuvat ennenkin hänellä hyväksytetty, mutta nyt tuntui siltä, että hänet oli todellakin otettu mukaan tekoprosessiin.
Jo ihan alkuhetkistä aistii, että nyt on loppu käsillä. Hermione surullisena unhoituttamssa vanhempansa, poistuvat Dursleyt ja hämmentynyt Ron. Ja sitten se alkaa, toiminta. Seitsemän Harrya-kohtaus oli yllättävänkin onnistunut eikä seuraavassa taistelussakaan ollut muuta moitittavaa kuin se, että Harryn paljastajana toimi pöllö eikä loitsu. Kotikolossa korvattomuus-vitsi sukkasi, olisi voinut edes ottaa sen, joka oli kirjassa suomennettuna, siinä oli edes ideaa. Häät tulivat tosiaan vähän äkkiä niille, jotka eivät ole kirjoja lukeneet ja saattoivatkin siksi tuntua hieman juoneen sopimattomilta.
Se, miten kuolonsyöjät (vai oliko ne snapereita, en oikein tajunnut), löysivät kolmikon jäi kyllä tyystin elokuvassa selittämättä. Kirjassahan hälytys aktivoitui kun mainitsi Voldemortin nimen, mutta elokuvassa sitä ei esiin tuotu. Ja silti ne vain jossain vaiheessa lopettivat Voldemortista nimellä puhumisen... (Kyllähän tämä sitten jollain tasolla tuli esiin Lovekivojen luona, mutta kylmäksi sekin jätti sellaisen, joka kirjoja ei ole lukenut.)
Kalmahanaukiosta jäi muutamakin juttu vaivaamaan, mm. se Lilyn kirjoittama kirje Siriukselle, jonka Harry oikeasti Siriuksen huoneesta löysi. Ministeriökohtaus taasen oli hauska ja varsinkin Grint oli upea. Sitten päädyttiinkin metsään. Onneksi matkustelua näytettiin paljon, ettei kaikkea vain kuitattu olankohautuksella ja riipuskin toimi juuri kuten kirjassakin. Kohtaus Bathildan talolla oli karmiva, vaikka itse tiesinkin mitä tulemaan piti, Ronin paikalle saapuminen ja hirnyrkin tuhoaminen oli toteutettu ehkä jopa paremmin kuin kirjassa (tosin edellisestä lukukerrastani on niin pitkä aika, että saatan muistella myös omiani) ja animaatiolla toteutettu satu Kuoleman varjeluksista oli hyvä keksintö ja takuulla kyllä kaappasi kaikkien mielenkiinnon.
Lopun linnakohtaus oli hieman oudohko ja siinäkin jäi koko Matohännän uhrautuminen (jos se tässä vaiheessa tuli, muistaakseni) käyttämättä, mutta toisaalta Malfoyden rooli pysyi kyllä kirjalle uskollisena. Ja sitten menetimme Dobbyn. Ja tähän loppui ensimmäinen osa. Kirjaa lukemattomille tiedoksi, että seuraavaan osaan jäi noin kahden päivän tapahtumat + epilogi, eli toiminalle on jätetty ainakin aikaa.
Nyt kun ajattelee, niin oli ehkä hyvä etten lukenut kirjaa uudelleen läpi ennen elokuvaa. Kykenin keskittymään elokuvaan elokuvana enkä ajattelemaan koko aikaa sitä, miten erilailla tämäkin asia kirjassa toteutettiin. Kun ajattelee Potter-elokuvat elokuvina ja kirjat kirjoina, saa oikeasti paljon enemmän irti.
Yhteen asiaan haluaisin kyllä puuttua vielä, nimittäin elokuvan ikärajaan, joka oli K-11! Tarkoittaen siis sitä, että tätä pääsi katsomaan vanhempiensa kanssa 9-VUOTIAAT! Olkoon miten lastenkirjoja tahansa (, joita nämä eivät kyllä sitten nelososan alun ole olleet), niin K-11 on kyllä aivan liian matala. Tässäkin elokuvassa kun oli tappamista, kidutusta ja kaikkea muuta mukavaa - puhumattakaan seuraavasta osasta (, joka takuulla on taas K-11), joka tulee olemaan tätäkin väkivaltaisempi. En todellakaan lähtisi 9-vuotiaan, tai edes sen 11-vuotiaan, kanssa tätä teatteriin katsomaan.
Käytiin Juhon kanssa katsastamassa tämä ensi-illassa, luonnollisesti. Minä, joka olen suuri Potter-fani pelkäsin etukäteen, että elokuva on täysin pilattu ja kirjasarjan huipennus tuhottu. Mutta toisin kävi. Elokuva oli kerrankin uskollinen kirjalle.
Tokihan siitä oli taas jätetty pari kohtaa pois (kuten Remuksen saapuminen Kalmahanaukiolle, Billiä ja Fleuria ei juurikaan selitelty ja kotitonttukohtauksenkin olisi voinut tehdä hieman eri lailla, puhumattakaan siitä kaikesta Harry/Hermionesta, jota tuohon oli mukaan tungettu), mutta kokonaisuudessaan tämä oli ehjin ja kirjaystävällisin elokuvatuotos. Osasyynä tosin taitaa olla J.K. Rowling, joka oli kreditoitu lopputeksteissä yhtenä tuottajista. Onhan elokuvat ennenkin hänellä hyväksytetty, mutta nyt tuntui siltä, että hänet oli todellakin otettu mukaan tekoprosessiin.
Jo ihan alkuhetkistä aistii, että nyt on loppu käsillä. Hermione surullisena unhoituttamssa vanhempansa, poistuvat Dursleyt ja hämmentynyt Ron. Ja sitten se alkaa, toiminta. Seitsemän Harrya-kohtaus oli yllättävänkin onnistunut eikä seuraavassa taistelussakaan ollut muuta moitittavaa kuin se, että Harryn paljastajana toimi pöllö eikä loitsu. Kotikolossa korvattomuus-vitsi sukkasi, olisi voinut edes ottaa sen, joka oli kirjassa suomennettuna, siinä oli edes ideaa. Häät tulivat tosiaan vähän äkkiä niille, jotka eivät ole kirjoja lukeneet ja saattoivatkin siksi tuntua hieman juoneen sopimattomilta.
Se, miten kuolonsyöjät (vai oliko ne snapereita, en oikein tajunnut), löysivät kolmikon jäi kyllä tyystin elokuvassa selittämättä. Kirjassahan hälytys aktivoitui kun mainitsi Voldemortin nimen, mutta elokuvassa sitä ei esiin tuotu. Ja silti ne vain jossain vaiheessa lopettivat Voldemortista nimellä puhumisen... (Kyllähän tämä sitten jollain tasolla tuli esiin Lovekivojen luona, mutta kylmäksi sekin jätti sellaisen, joka kirjoja ei ole lukenut.)
Kalmahanaukiosta jäi muutamakin juttu vaivaamaan, mm. se Lilyn kirjoittama kirje Siriukselle, jonka Harry oikeasti Siriuksen huoneesta löysi. Ministeriökohtaus taasen oli hauska ja varsinkin Grint oli upea. Sitten päädyttiinkin metsään. Onneksi matkustelua näytettiin paljon, ettei kaikkea vain kuitattu olankohautuksella ja riipuskin toimi juuri kuten kirjassakin. Kohtaus Bathildan talolla oli karmiva, vaikka itse tiesinkin mitä tulemaan piti, Ronin paikalle saapuminen ja hirnyrkin tuhoaminen oli toteutettu ehkä jopa paremmin kuin kirjassa (tosin edellisestä lukukerrastani on niin pitkä aika, että saatan muistella myös omiani) ja animaatiolla toteutettu satu Kuoleman varjeluksista oli hyvä keksintö ja takuulla kyllä kaappasi kaikkien mielenkiinnon.
Lopun linnakohtaus oli hieman oudohko ja siinäkin jäi koko Matohännän uhrautuminen (jos se tässä vaiheessa tuli, muistaakseni) käyttämättä, mutta toisaalta Malfoyden rooli pysyi kyllä kirjalle uskollisena. Ja sitten menetimme Dobbyn. Ja tähän loppui ensimmäinen osa. Kirjaa lukemattomille tiedoksi, että seuraavaan osaan jäi noin kahden päivän tapahtumat + epilogi, eli toiminalle on jätetty ainakin aikaa.
Nyt kun ajattelee, niin oli ehkä hyvä etten lukenut kirjaa uudelleen läpi ennen elokuvaa. Kykenin keskittymään elokuvaan elokuvana enkä ajattelemaan koko aikaa sitä, miten erilailla tämäkin asia kirjassa toteutettiin. Kun ajattelee Potter-elokuvat elokuvina ja kirjat kirjoina, saa oikeasti paljon enemmän irti.
Yhteen asiaan haluaisin kyllä puuttua vielä, nimittäin elokuvan ikärajaan, joka oli K-11! Tarkoittaen siis sitä, että tätä pääsi katsomaan vanhempiensa kanssa 9-VUOTIAAT! Olkoon miten lastenkirjoja tahansa (, joita nämä eivät kyllä sitten nelososan alun ole olleet), niin K-11 on kyllä aivan liian matala. Tässäkin elokuvassa kun oli tappamista, kidutusta ja kaikkea muuta mukavaa - puhumattakaan seuraavasta osasta (, joka takuulla on taas K-11), joka tulee olemaan tätäkin väkivaltaisempi. En todellakaan lähtisi 9-vuotiaan, tai edes sen 11-vuotiaan, kanssa tätä teatteriin katsomaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)